Minä olen muistanut.
Olen muistanut sinut kipuna kiivaana,
suruna sielussain, valona yössä vain.
Muistutus, se yllättää, tulee kuin puun takaa.
Sillä voi olla monta muotoa ja
se voi yllättää iloisesti tai surullisesti.
Sen voi muistaa tai olla unohtanut.
Se voi olla tärkeä tai ei tärkeä.
Se voi olla asia tai tuntemus.
Se voi olla mitä vain.
On asioita joita ihminen ei tiedä tai tunne.
On asioita jotka on vain unohdettu,
mutta on yksi asia jota ei voi unohtaa,
se on suru.
Se on on kuin suuri haava,
jolla ei ole aikaa parantua,
kun se jo revitään auki.
