maanantai 22. helmikuuta 2010

Ilta

Pimenevää iltaa valaisevat tähdet
ja lumihiutaleet jotka leijailevat
alas taivaan äärettömältä kannelta.

Taivas hohtaa sinistä valoaan ja hanki loistaa valkoisena.
Aurinko on heijastanut jo viimeiset säteensä hangelle,
tehden sen valtavaksi timanttikentäksi.

Puut ovat huurteessa ja kuu hohtaa
kelmeänä pilvien lomassa.
Kylmät pilvilautat seilaavat pois.
On hämärää, niin kaunista, kuin taikaa.

Tuuli puhaltaa ilmaan jääkiteitä.
Lumikenttä hohtaa hopeaavaloa,
jota kuu taivaalta heijastaa.

Taivas on pilvetön.
Tähdet loistavat kilpaa tummentuneella taivaaalla.
Kyynel jäätyy poskelle.
Haluaisin sulattaa sen, mutta on liian viileää.

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Meripihkaa ja tuhkaa



Elämäni on tuhkaa.
Se voi säilyä vain, jos saan sen meripihkaan.
Meripihkaa ja tuhkaa.Siinä on toivoni.

Katson rantaa, mistä voin löytää meripihkaa.
Rannalla on vain hiiltyneitä puita ja tuhkaa.
Katson hiekkaa ja se seassa olevaa tuhkaa.

Olisipa meripihkaa.
Elämäni kaikessa olemattomuudessaan on tuhkaa.
Jos haen jotain se löytyy sieltä missä on tuhkaa.

Siitä on jo aikaa, kun huomasin elämäni olemassaolemattomuuden
ja se,että voin löytää
muistoja vain sieltä missä on tuhkaa tai meripihkaa.

Silloin ymmärsin. Tuhkaa ja meripihkaa, siinä on toivoni.
Elämäni suuressa olemassaolemattomuudessaan voi olla myös konkreettinen asia.
Meripihkaa ja tuhkaa.

Meripihka on ikuisuus, joka vallitsee olemassaolemattomuusessa ja tuhka on elämäni.
Kun sitä polttaa, se siirtyy lopulta ajasta ikuisuuteen.
Meripihkaa ja tuhkaa.