Elämäni on tuhkaa.
Se voi säilyä vain, jos saan sen meripihkaan.
Meripihkaa ja tuhkaa.Siinä on toivoni.
Katson rantaa, mistä voin löytää meripihkaa.
Rannalla on vain hiiltyneitä puita ja tuhkaa.
Katson hiekkaa ja se seassa olevaa tuhkaa.
Olisipa meripihkaa.
Elämäni kaikessa olemattomuudessaan on tuhkaa.
Jos haen jotain se löytyy sieltä missä on tuhkaa.
Siitä on jo aikaa, kun huomasin elämäni olemassaolemattomuuden
ja se,että voin löytää
muistoja vain sieltä missä on tuhkaa tai meripihkaa.
Silloin ymmärsin. Tuhkaa ja meripihkaa, siinä on toivoni.
Elämäni suuressa olemassaolemattomuudessaan voi olla myös konkreettinen asia.
Meripihkaa ja tuhkaa.
Meripihka on ikuisuus, joka vallitsee olemassaolemattomuusessa ja tuhka on elämäni.
Kun sitä polttaa, se siirtyy lopulta ajasta ikuisuuteen.
Meripihkaa ja tuhkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti