Tuuli

Tuuli puhaltaa.
Haihdun. Katoan.
Se vie minut mukanaan.
Se on osa minua.

Levottomuus.
Tuuli on osa sieluani.
Rauhattomuus.

Kalman tuuli viilettää ympäriinsä.
Kietoen samalla usvan viittaansa ihmisiä,
jotka ovat valmiita lähtemään.
Siirtyvän ajasta ikuisuuteen.

Sen voi tuntea. Kalman tuuli.
Kylmä puoleensa vetävä.
Sillä on silmät sydämeen.
Suoraan sydämeen.
Ainoat silmät suoraan sydämeen.

Se imee itseensä onnen,
samalla syöden sielua pala palalta.
Jättäen jäljelle surullisen, tyhjän ja arvottomalta tuntuvan sielun.

Silloin tuntuu olevansa valmis ikuisuuteen.
Silloin kalmantuuli voi kietoa kalmanverhoon ja viedä mukanaan.
Sinne mistä paluuta ei ole.

Kauas. Pois. Ikuisuuteen. Syvälle.
Niin syvälle synkkyyden mustaan veteen.
Kylmä, jäätävä, pimeä, synkkä, puoleensavetävä pyörre.