Ilmansuuntaan

Olen kulkenut länteen ja itään.
Pohjoiseen ja etelään.,
mutta aina päädyn samaan pisteeseen.

Lännestä itään, pohjoisesta etelään.
En pääse perille. Minne olen matkalla?

Päädyn aina samaan pisteeseen,
menin minne tahaansa.

Aluetta rajaa sankka usva.
Ei näe minne alue päättyy.
Jonnekkin tuntemattomaan.

Pettävällä jäällä, elämän jäällä.
Kuoleman railo halkaisee elämän jään.

Tanssin elämän jäällä, voiko se pettää?
 Voin pudota suoraan alas.

Mihin suuntaan lähtisin?
Missä lähinnä kuolema?
Missä pisin elämä?
Missä suurin rakkaus?
Missä pienin suru?

Heikoilla jäillä, elämän jäillä.
Jäiden natina, railon repeäminen.
Viiltävä kipu, lohduton tuska.
Tunnen, olen elossa.

Aika ei kulu. Tai sitten se kuluu liian nopeasti.
Kun muistoissa hetken olla saa silmän isku on ikuisuus.

Putoan. Putoan alas, alas, syvälle olemassaolemattomuuteen.
Niin syvälle, ettei tiedä onko enää olemassa.