Kulkija

Kävelen. Kuulen kutsun.
Rauhaton sielu.
Ikuinen vaeltaja.
Levoton mieli.

Levoton mieli viskoo ajatuksia ympäriinsä.
Keskittyminen vaikeytuu,
kun ajatukset vaeltavat kielletyille alueille.

Melankolia, rauhaton sielu.
Kutsu, jota pakoon ei pääse.
Se ei ole kutsu. Se ei ole pyyntö.
Se on käsky saapua jonnekin.
Käsky. jonka toteuttamisessa ei ole vaihtoehtoja.
Vastauksia kutsuun on vain yksi.

Pysähtynyt aika. Puhdas ikuisuus.
Aika on kadonnut.
Ajatukset ovat kadonneet.
Kadonneet olemassaolemattomuuden sumuun.

Haluan kadota samaan paikkaan.
Tuulien tielle.
Kadota pilvilinnaan, joka aikanaan romahtaa.
Peittyä pilvilinnan raunioihin.
Syvälle olemassaolemattomuuteen.
Sinne mistä kukaan ei enää löydä.

Kuljen jonnekin, minne ei oole tietä.
Ei tietä, ei määränpäätä, ei paluuta.
Matka tulevaan, epämääräinen suunta.

Rajalla

Länteen ja itään.
Perille pohjoiseen.
Syvälle iäisyyteen.
Olemassaolemattomuuden syvimpään sisukseen.

Lasipurkki. Purkissa piru.
Purkitettu piru. Tyhjiö.

Olemattomuuden aalto.
Kaikki katoaa.
Kaikki olemassaoleva katoaa.

Tyhjiö täynä räjähteitä.
Olemattomuuden aalto pyyhkii ylitse.
Olemattomuuden usva peittää alleen kaiken.

Pilvilinna. joka romahti.
Jää, joka petti.
Kuoleman railo keskellä jääkenttää.
Reikä pilvessä. kuin haava ihossa.

Se loistaa kauas. Liian kauas.
Paljastaa liikaa. Kohmettaa kauttaaltaan.
Jos ja kun se huomataan.
On jo liian myöhäistä.

Se on liian syvä umpeutuakseen.
Liian syvä kasvaakseen kiinni.

Olemattomuudena rajalla. Putoaminen.
Alas, syvälle, niin syvälle, ettei paluuta ole.
Puhdas vahinko. Onni onnettomuudessa.

Kesäilta

Aurinko laskee, satakieli aloittelee lauluaan.

Puro virtaa jossain kaukana,

liian kaukana.

••••••

Katselen järven tyyntä pintaa, istun laiturilla.

Lähelläni hyppää kala,

aurinko kultaa sen kyljen kultaiseksi.

 ••••••

Jossain kaukana sorsa lähtee lentoon

ja joutsenet lipuvat kaislikon suojiin.

••••••

Haikea huilu soi vienosti surullista,

minulle outoa,

mutta kaunista sävelmää.

 ••••••

Alkaa viiletä, tahtoisin jonkun,

 jonka syliin voisi käpertyä lämpimään,

ilman pelkoa, 

että tulee kylmä enää milloinkaan...

Tämä löytyi arkistoista. Kirjoitettu puolitoista vuotta sitten.