Kylmä, puuskittainen.
Pakastava, jäätävä.
Viima heittää ilmaan, pilvistä
joskus rauhallisesti leijailleet hiutaleet.
Viima viuhuu,heittää pyörteitä sinne tänne.
Suuntaan sinne, mitä ei enää ole.
Pakkasen pauke, viiman narina puissa.
Jotain merkkejä siitä, että elämä ei ole ikuinen.
Kalman hengettäret viilettävät hangen
pintaa myrskyn edellä.
Hiutaleet kirkuvat leijaillessaan,
maahan levittyään ne vaikenevat.
Lumen hiljaisuus, syvin hiljaisuus.
Pahaenteinen hiljaisuus, rauhoittava hiljaisuus.
Puhdistava ja samalla tahraava hiljaisuus.
Hiljaisuudesta jää jäljet,
niin minuun kuin ympäristöönkin.
Pohjaton viima vinkuu.
Syvä hiljaisuus syvenee entisestään.
Viima, se jäätävä koettelemus.
Hiljainen viima pakastaa ajatukset.
Kohmettaa, jähmettää jäädyttää.
Viima hiljentää.
Se pakottaa olemaan hiljaa.
Sielun hiljaisuus syvenee.
Sieluton hiljaisuus syvenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti