Auringon siltaan

Aurinko luo viimeisiä säteitään meren pintaan.

Ne heijastuvat taivaalle ja

värittävät pilvet sateenkaaren väreihin. 

((-)) 

Kun aurinko laskee sen säteet muodostavat auringon sillan.  

((-)) 

Läden kävelemään rantaan.  

Hiekka lämmitää jalkapohjia. 

 ((-)) 

Seison vesirajassa, katson auringon siltaa.

Meri huuhtoo hiekanrippeet jalosta.

Tuntuu kuin lentäisi.

((-))  

Lähden kävelemää veden pintaa uppoamatta.  

Miten tämä on mahdollista? 

 ((-))

Kävelen ja kävelen veden pintaa, kävelen kohti auringonlaskua. 

 ((-))

Saavutan avomeren, kukaan ei ole pelastamassa  

minua jos silta pettää. 

 ((-)) 

Mutta ei se petä. Luotan siihen.

 ((-)) 

Liidän veden pintaa.

((-)) 

Se on kuin luistelua kullatuttua jäätä myöten.

Edessä kaukana näkyy horisontti.

((-)) 

Huomaan, maata näkyvissä. 

 ((-)) 

"Mitä maa on kyseessä?" , mietin. 

Astun maihin. 

 ((-)) 

Katson merelle. Se on kuin kultaa.

Rannalla ei ole ihmisiä.

Ei ketään.

 ((-)) 

En näe ketään.

((-)) 

Aurinko hiiltyy taivaanrantaan,

hehkuen punaisen eri väreissä

Tämä kirjoitus on nosto, blogin ensimmäisistä teksteistä.
Uuden tuotanto takkuilee. Pyrin saamaan uutta tekstiä mahdollisimman pian.