Sanaton.

Olen sanaton
Ympärilläni vallitsee levoton sanattomuus.

Sanat leijailevat ilmassa.
Kukaan ei sano mitään.

Joku heittelee sanoja ilmaan,
sanomatta niitä ääneen.

Leijailevat sanat muodostavat
äänettömiä kysymyksiä.

Miksi näin?
Miksi ympärilläni leijuu sanoja?
Miksi on asioita,
joita ei sanota ääneen?

Joku tietää asioistani enemmän.
Ehkä jotain tärkeä, ehkä ei.

Eleet ovat hätäisiä.
Minulle yritetään viestittää jotain,
mistä en saa selvää.

Kaipaan sanoja eleiden tueksi.

Aina kuva ei kerro edes tuhatta sanaa.
Voi olla ettei kuva kerro yhtään mitään.

Edes tuuli ei siirtele sanoja.
Ne leijailevat omalla painollaan.

Hiljalleen ne leijailevat kohti minua,
kerääntyen ympärlleni kehäksi.

Ahdistava sanattomuus.
On asioita joita minule ei kerrota.

Luotan

Luotan sinuun.
Luotan siihen,
että raja tulee vielä vastaan.
Se pysäyttää.

Voit kuljettaa minua.
Voit niin kuin sokeaa kuljettaa.

Ei tärkeää ole suunta, ei määränpää.
Tärkeintä on että voin luottaa.

Tiedät suunnan sanomattakin.

Määränpää on matkan lopussa.
Se voi olla vieressä tai
kaukana saavuttamattomissa.

Täydelinen luottamus on määränpää.
Jokaisen vuorovaikutussuhteen syvin olemus.

Sitä rakennetaan teoin, täyttämällä toiveet.
Se murenee yliodotuksiin, täyttämättömiin toiveisiin.

Rajalla oikean ja väärän, hyvän ja pahan,
elämän ja kuoleman, totuuden ja valheen.

Rajalla kävellään viivaa pitkin,
varotaan harha-askelia, varotaan päätöstä.

Annan sinulle vallan. Tee päätös.
Katsotaan kummalle puolelle kaadun,
vai kaadunko ollenkaan.

Luotan, että valitset paremman,
koska todella ansaitset sen.
Olisi järjenvastaista kaatua väärälle puolen,
koska jotkin päätökset ovat ikuisia.

Leijailkaa

Hiutaleet tanssivat, parina tuuli.

Vinhasti pyörivät, silmukan heitävät,
kohta syöksyen kohti maata.

Viima pilkkoo hiutaleryppäitä pienemmiksi.

Tuuli paiskoo hiutaleita päin seinää.
Sivaltaa kasvoihin ja viskelee lunta
sisään pienimmästäkin reiästä.

Pudonneet hiutaleet peittävät harmaan maan.
Talvi jo saa.
Tuulenkin suunta kääntyy.

Talvi, hei, mistä tulit sinä tänne?
Miksi tuloasi viivytit?

Kaukaa pohjoisesta ajelehtivat hiutaleet.
Leijailevat maahan täällä.

Onko talvea enää kauaa?
Toivottavasti.

Tuuli pyörittää hiutaleita tai
painaa ne suoraan maahan.

Ilmavirta pakottaa hiutaleet väistämään,
"Pois tieltä! Täältä tullaan"

Talven sineen valot hukkuu.
Öisi talvinen luonto nukkuu.

Vain kanssani varjoja sinisen tien.
Ylläni leijilevat hiutaleet,
kimmeltäen ja laulaen matkallaan.

Lumisade

Taas lumihiutaleet on saapuneet tännekkin, vaikka saihan niitä odottaa joulukuuhun asti.

Tämä kappale kuvaa hienosti lumihiutaleiden leijailua alas pilvenreunalta maahan.

(ja tämähän on vain minun mielipiteeni)

Lumihiutaleiden leijailusta lisää tiistaina :D

Aika & Ikuisuus

Ajan ja ikuisuuden ero.
Elämän ja kuoleman ero.
Siirtyminen ajasta ikuisuuteen.
Poistuminen, kuolema.

Elämä ja iänkaikkisuus.
Riistetyt ja kadotetut sielut.
Taivaan tulet, suorin tie ikuisuuteen.

Ajan ja ikuisuuden välinen aika.
Elämän ja kuoleman välinen aika.
Onko aikaa paljon vai vähän?
Onko ajalla ja ikuisuudella rajaa?
Onko elämällä ja kuolemalla rajaa?
Sekaisin elämää ja kuolemaa, elämän puolella.
Toistaiseksi.

Menetetyt toivon kipinät leijailevat
ikuisuuden harmaassa pilvessä.

Riistettyjen sielujen parvet vaeltavat
kahlehdittujen sielujen yläpuolella.

Minä yksin ja kaikki muut.
Ikuisuudessa kaikki ovat yksin.
Ei ystäviä, ei vihamiehiä.
Riistetyt henget, pakotettu ikuisuuteen.
Vapaaehtoinen siirtyminen pois ajasta.
Elämän langan loppuun palaminen.
Elämän langan katkeaminen.

Ikuisuuden aika on ajan ikuisuus.
Elämän kuolema on kuoleman elämä.
Alun loppu on lopun alku.
Kysymättömät asiat kysytään.
Tekemättömät asiat tehdään.
Selvittämättömät asiat selvitetään.

Aika,elämä,ikuisuus. Joka hetki on tahtomatta uus.
Takaisin ei vanhaa saa, vaikka kuinka haluaa.
Hyvät, pahat aikanaan kaikki palkkansa saa.

Auringon siltaan

Aurinko luo viimeisiä säteitään meren pintaan.

Ne heijastuvat taivaalle ja

värittävät pilvet sateenkaaren väreihin. 

((-)) 

Kun aurinko laskee sen säteet muodostavat auringon sillan.  

((-)) 

Läden kävelemään rantaan.  

Hiekka lämmitää jalkapohjia. 

 ((-)) 

Seison vesirajassa, katson auringon siltaa.

Meri huuhtoo hiekanrippeet jalosta.

Tuntuu kuin lentäisi.

((-))  

Lähden kävelemää veden pintaa uppoamatta.  

Miten tämä on mahdollista? 

 ((-))

Kävelen ja kävelen veden pintaa, kävelen kohti auringonlaskua. 

 ((-))

Saavutan avomeren, kukaan ei ole pelastamassa  

minua jos silta pettää. 

 ((-)) 

Mutta ei se petä. Luotan siihen.

 ((-)) 

Liidän veden pintaa.

((-)) 

Se on kuin luistelua kullatuttua jäätä myöten.

Edessä kaukana näkyy horisontti.

((-)) 

Huomaan, maata näkyvissä. 

 ((-)) 

"Mitä maa on kyseessä?" , mietin. 

Astun maihin. 

 ((-)) 

Katson merelle. Se on kuin kultaa.

Rannalla ei ole ihmisiä.

Ei ketään.

 ((-)) 

En näe ketään.

((-)) 

Aurinko hiiltyy taivaanrantaan,

hehkuen punaisen eri väreissä

Tämä kirjoitus on nosto, blogin ensimmäisistä teksteistä.
Uuden tuotanto takkuilee. Pyrin saamaan uutta tekstiä mahdollisimman pian.

Suomi tänään.

Hyvää itsenäisyyspäivää teillekin!

Tässä vähän musiikkia ja kuvia.

Kunnioitetaan kaikkia niitä, jotka mahdollistivat Suomen itsenäisyyden.

Ps. mustakaa kyyläillä linnanjuhlia xD

Liiku

Tuli tänne, meni sinnne.
Aina väärässä paikassa.

Leijaili lailla poutapilven,
Rikkinäisellä taivaalla.

Joskus sataa.
Jou kaataa taivaankannelle vettä,
sen putoillessa alas taivaankannen raoista.

Taivas itkee.

Liiku,liiku.
Tulen sinne menen tänne,
kohta olen jo tuolla.

Matkalla ilman päämäärää.
Pysähdyksiä, uusi suunnanotto.
Liukuva liike, välillä vahvempi, välillä heikompi.

Liiku, liiku pilvilintu,
lennä taivaan tuuliin.

Lumilintu, tuulilintu,
liitävä tuulten tekijä.

Meni, jostain tuli.

Liikejatkuma, katkonainen sarja.

Jokin putosi alas, katsoin.
Tuuleten viemää, tuuleten tuomaa.

Ajatus jostain liikkeestä.
Liiku jo. Tule pois.