Vain kyyneleet

Kun saapuu yö,
kylmä usva painautuu vasten kasvoja.

Kaikki mitä on tapahtunut,
kaikki mitä on koettu,
tulee vain kyyneleet.

Yössä yksin kulkeneena,
ei yksinäinen unta saa,
tulee vain kyyneleet.

Yön yksin valvoneena,
tuskan puristaessa rintaa.
Kasvot käsiin peitän,
tulee vain kyyneleet.

Taivaan revetessä kukaan ei huomaa.
Kun taivas itkee, ei kukaan huomaa.

Uusi aamu valkenee, tuskan väistyessä.
Uusi aamu, entistä kirkkaampi.
Mutta illan saapuessa, tuska palaa.

Varjoon jäädessään, tulee kyyneleet.
Valvoessa yksin, yöhön katsoessa,
tulee kyyneleet.