Lyhyistä lyhyin, oli päivä jona tapasimme.
Ensin odotellessa, sitten muistellessa sitä hetkeä.
Nopeasti se kului, vilauksessa niin.
Kaikki päivät ovat lyhyitä, vaikka tunteja ois.
Kun sinä lähdet pois.
On tunteja enemmän kuin toivoa vois.
Aina kun tapaamme, päivät ovat lyhyistä lyhyempiä.
Hujaus ja hetken humaus.
Kuulen äänen, vaikka olen yksin.
Voin kuulla äänesi ajatuksissani.
Olen kuullut sinua liian usein.
Se ei ole enää hauskaa.
Onneksi aika kiitää, koska muuten tukehtuisin.
Onneksi meillä on aikaa.
Aikaa keskustella sivistyneistä
ja vähemmän sivistyneistä asioista,
laskea leikkiä.
Välillä aika vain suinpäin ryntäilee,
sinne tänne vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti