Lumi, se valkoinen, se hyytävä.
Synkän syksyn taakseen jättää, valkoista silman kantamattomaan.
Pian astun talven hämrään, kanssasi, kukaties.
Hiutaleet leijailevat alas taivaankannelta.
Suuret, pienet hiutaleet.
Ensimmäiset hiutaleet, minikinokset.
Valkoinen maa, niin puhtoinen, niin valoisa.
Sadun lailla muistoni.
Sadun lailla huitaleet, leijailevat hitaasti yhä alemmas.
Tuhannen timantin tie.
Lumi valaisee pimeää yötä.
Rauhaisa hämärä, niin turvallinen.
Piilossa pahalta, katseilta.
Ulos yöhön, katson.
Tutut varjot valot, maan.
Uusi muoto, uusi taika.
Aivan uusi aika.
Hetki ja hujaus, tuhannen tujaus.
Keskellä hyväntahtoista myrskyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti