Hiekkaa purkissa

Kun aika konkretisoitui.
Valui hiekka tiimalasissa.
Elin minuutin kerrallaan.

Ne minuutit olivat pitempiä, kuin tylsin oppitunti.
Hiekka leijaili hippusina alas yksi kerrallaan.
Yksitellen ne hipaisivat kumpareen pintaa,
sitten valuakseen alas se juureen.

Kuin jokainen sekunti olisi ollut totta.
Yksikään hetki ei mennyt hukkaan.

Enää yksikään hetki ei katoa,
sillä aina voin palauttaa tiimalasin mieleeni.

Kun aika hidastuu, kello painaa jarrua.
Paikalla ovat vain minä, aika ja ihmiset;
tunnetut, tuntemattomat, läheiset, rakkaat.

Elämäni ei ole enää pikakelauksella,
ei  tuntemattomia menneitä viikkoja.
Jokaisella päivällä on merkitys tulevaisuuteen,
jokainen sekunti on elämisen arvoinen.

Nyt voin elää hetken kerrallaan ja nauttia niistä asioista,
mitä jokainen sekunti ja hiekanhippunen tuo mukanaan.

Tiimalasin hiekka.
hiekkaa purkissa,
aikaa paketissa,
tyhjiöön suljettua aikaa.