Deep space

Syvin avaruus.

Syvin olemattomuus.

Suurin mahdollisuus.

Mahdoton lajuus.

Valon matka.

Pisin matka.

Yötuuli

Yötuulen jälkeen taivas avautuu.
Vapautuu pilvipeitteestä.

Kun näen öisen tähdenlennon,
kuiskaan toiveeni tuulelle.

Tuskin toivon edes tuulen tyynyvän.
Vastauksia saan, mutten löydä haluamaa.
Tiedän, oikeaa vastausta en saa.

Miksi etsin niin,
vastauksia kysymyksiin melkein mahdottomiin.
Vastaus on sinulla. Teot päätösvaltasi alla.

Taivas tihensine tähtineen.
Avaruus laajana olemattomuuksineen.

Tumman taivaan tähtivyönä,
tuhannet turhat toiveet.

On turhia toiveet tänäyönä.
Ei kukaan kuule, ei mitään tunne.

Taas yksi tuulenvire.
Annan sen puhaltaa ylitseni.

On kuin olisi paksun pölykeroksen  peitossa.
Kun tuuli pyyhkii ylitseni,
tunnen sen puhaltavan osan päälläni olevasta pölystä pois.

Vähän kerrallaan tunnen sen haihtuvan ilmaan
ja olevan taas hieman vähempänä.

Sen poistuminen rauhoittaa minua.

Yötuuli tuudittaa minut jälleen uneen.

Keskiyön taivas

On keskiyön aika.
Yö sinen taika.

Tumma taivas hohtaa pilvetönnä.

Yötaivaan tähtien välke.
Revontulten leikki öisellä taivaalla.

Taivaankansi tähtineen kuin tummaa samettia,
niin syvää, ja pehmeää.

Tähdet, komeetat, satelliitit ja planeetat
loistavat kilpaa toistensa kanssa.

Välillä on öitä , jolloin kuukin suvaitsee tulla,
 pois piilostaan taivaanrannan takaa.

Kello lyö taas täysien tuntien merkiksi.

Ammu on pian, mutta siihen on vielä aikaa.

Vielä on aikaa matkata mielikuvituksen voimalla
galaksista toiseen ympäri suuren suurta avaruutta.

Tuolla jossain toisilla on lounasaika, toisilla päivällise vuoro.

Täällä kaikki nukkuvat.
Kaikki, paitsi minä ja he, jotka valvovat.

He, jotka valvovat vaipuvat hekin aamun tullen untenmaille.

Yötaivas on liian kaunis katsottavaksi.

Kuura

Nyt valkenee pellot, puistot.
Jäätyy heinät, kukatkin.

Pakkanen laskeutuu alas suistoon.

On syksy.
Ensimmäiset pakkaset antavat
merkkejä talven tulosta.

Pakkanen tuntuu oudon huumaavalta kesän jälkeen.
Pakkanen levittää talven tuoksua ympäriinsä.

Hiljalleen laskeutuu kuurakuori ylle maan.
On meillä pian talven ihmemaa.

Tuuli kuiskaa kuurapuissa.
Tuulen laulu: Oodi Talvelle.

Huurrepuut huokailee.
Pilviharso peittää maan.
Sylkee syliinsä kaiken vapaan.

Kulkee hiljalleen pois viede mukanaan
kuuran kylmän kosteuden.

Kaikki niin kaunista,syksyisen taivaan alla.
Kaunis kylmyys, koskettava kohmeus.

Pian selkääni siivet saan ja
joku jää taakseni katsomaan.
Mitä lienee ajatte hän, joka katsomaan jää.

Rain

Tässä hieman musiikkia, joka kertoo vallan mainiosti tällähetkellä täällä vallitsevasta säätilasta.

Ulkona istun, kuuntelen pisaroiden musiikkia,

niiden tupahdellessa syksyiseen nurmeen.

Ympärilläni on kylmä. minulla ei.

Minulla on viltti ympärilläni, joka lämmittää 

ja suojaa minua kylmaltä, joka valliitsee muutoin ympäriläni.

Suitsuke savua vieressäni. 

Sen laventelinen tuoksu leijaijee ympärilläni,

jääden katoksen suojaan.

Katselen lintujen piileskelyä vielä ledissään olevissa pensaissa.

Sieltä ruskavärien seasta, ei ole helppoa erottaa niitä.

Rentoudun, sateen kohina on kuin tuutulaulua väsyneelle.

Jostain etäältä kuuluu haikean huilun sointia. 

 Luonto lepää ympärilläni, 

kerää voimia jaksaakseen jatkaa talveen valmistautumista.

Myrsky

Tuuli riepottelee lehtiä.

Repii irti, vain pudottaakseen ne lopulta maahan.

Tummanharmaat pilvet vyöryvät päälle.

Jostain kuuluu kumeaa jyrinää.

Ulkona pimenee, sade hakkaa ikkunoita.

Viima viuhtoo sadepisroita ympäriinsä.

Vain sisällä voi yleensä tuntea olevansa turvassa.

Mutta ei nyt.

Tuuli tunkeutuu sisään jokaisesta raosta.

Myrskyn ratsut viilettävät halki peltojen.

Kiireellä kuin syöden ilmaa altaan.

Kohta se on päällä. Aivan kohta.

Enää hetki. Tunnen joutuvani mukaan pyörteisiin.

Olen yksi heistä.

Olen myrsky kuljettaja.

Ratsastan täyttä laukkaa myrskyn mukana.

Täyttä laukkaa kohti tuntematonta.

Viillän ilman halki. Raivaan tietä myrskylle.

Se imee itselleen ratsastajia.

Sellaisia, jotka kunnioittavat, mutteivät pelkää.

Tyhjiä sieluja, kodittomia henkiä

Sisällöttömiä ajatuksia. Täyttä tyhjyyttä.

Syys

Sade piiskaa ikkunoita.
Viima riuhtoo puita.

Aamu.
Unimaailma katoaa.
Toinen maailma herää kylmään, kohmeaan.

Kadotettu maailma, hiljaisuus.
Harhailen kadotetun maailman porteilla.

Syystuuli lakaisee lehtiä.
Aurinko kurkistaa varovasti pilven takaa.
Toinen maailma valmistautuu uuteen päivään.

Auringon säteet sivaltavat syksyisiä puita,
saaden väriloiston hehkuman.

Syksyn laulun kuulen,
tumman niin oudon sävelen.
Rauhoittava harmaus leviää ympärilleni.

Kynttilän liekki lämmittää
kylmää ja kohmeista aamua.

Odotan sinua saapuvaksi.
Et tiedä minun odottavan.
Annan kohtalon kuljettaa.

Kuulethan minua. Puhu minulle.
Haluan kuulla äänesi.
Valitsemasi sanat, jotka osoitat minulle.

Puhun tuulelle, se kuuntelee aina,
Tuuli, kuljeta viestini hänelle.
Kerro häntä odotan edelleen.
Kerro, kuinka toivon hänen vielä saapuvan.