Yötuuli

Yötuulen jälkeen taivas avautuu.
Vapautuu pilvipeitteestä.

Kun näen öisen tähdenlennon,
kuiskaan toiveeni tuulelle.

Tuskin toivon edes tuulen tyynyvän.
Vastauksia saan, mutten löydä haluamaa.
Tiedän, oikeaa vastausta en saa.

Miksi etsin niin,
vastauksia kysymyksiin melkein mahdottomiin.
Vastaus on sinulla. Teot päätösvaltasi alla.

Taivas tihensine tähtineen.
Avaruus laajana olemattomuuksineen.

Tumman taivaan tähtivyönä,
tuhannet turhat toiveet.

On turhia toiveet tänäyönä.
Ei kukaan kuule, ei mitään tunne.

Taas yksi tuulenvire.
Annan sen puhaltaa ylitseni.

On kuin olisi paksun pölykeroksen  peitossa.
Kun tuuli pyyhkii ylitseni,
tunnen sen puhaltavan osan päälläni olevasta pölystä pois.

Vähän kerrallaan tunnen sen haihtuvan ilmaan
ja olevan taas hieman vähempänä.

Sen poistuminen rauhoittaa minua.

Yötuuli tuudittaa minut jälleen uneen.