Kuun valossa

Kuun valossa olen itseni.
Kuun valossa olen vain minä.

Valo paljastaa sisuksen.
Tyhjän, onton sisuksen.

Kylmä valkea valo.

Kuun valo huurtaa maan.
Kuun valo muuttaa elottoma
elolloiseksi ja toisinpäin.

Kuun valo luo veteen siltaa,
jääsiltaa.

Heikkoa, haurasta, samalla
niin vahvaa ja kantavaa.
Se liikkuu kuun mukana.

Idästä, josta se nousee aina,
Länteen, jonne se laskee.

Jos olen onnistunut rakentamaan suojaavan kuoren,
kuun valo tekee sen pirstaleiseksi, hajottaa.

Illuusio on hajalla.

Palasista on vaikeaa koota mitään
ehjää ja täydellisen virheetöntä.

Kaikki on aloitettava alusta.

Kuoren rakentaminen vie aikaa ja vaivaa.
En enää jaksa aloittaa alusta.

Kuoren rippeet jääköön elämään.

Secret Garden - Spirits of Nature

Secret Garden - Spirits of Nature

Tässä hieman musiikkia edelleen Secret Gardenilta.

Heillä on paljon kauniita kappaleita, jos kiinnostaa

niin lisää löytyy youtubesta.

Kiitos! Thanks! Спасибо!

Kiitos kaikille tässä blogissa vierailleille.
Kiitos myös kaikille, jotka ovat kommentoineet tekstejä.
Olette ihania.

____♥____

Thanks to everyone on this blog for the guests.
Thank you also to all who have commented on the texts.
You are wonderful.

____♥____

Спасибо всем, на этом блоге для гостей.
Спасибо также всем, кто прокомментировал текстов.
Bы прекрасна.

Jäit kiinni

Sain sinut kiinni.
Katselit minua.

Se ei haittaisi,
ellet olisi varattu.

Tutkiskelet minua.
Tunnen sen.

Tummat silmäsi virnuilevat.
Hymyilen takaisin.

Jäit kiinni.
Katsoit, mutta näin kun,
käänsit katseesi muualle.

Jos olen tarkkaavainen kuulen äänesi.
Suljen silmäni,
verkkokalvolleni piirtyy kuva sinusta.

Et ole koskaan puhunut minulle,
mutta tiedän sinun tarkkailevan.

Kylmän väreet vaeltavat pitkin selkää.
Katsot taas.
En halua katsoa, rikkoa lumousta.

Joskus annat katseidemme kohdata.
Joskus viipyä paikallaan pidempään.

Ehkä tämä on vain kuvittelua.
Ehkä katsot ohitseni, et minua vaan seinää.

Haluaisin tietää minkä väriset silmäsi ovat.
Katsoit taas, muttet minua, tiedän sen.
Sinulla on hauskaa ystäviesi kanssa.
Pidä kiinni siitä, mitä sinulla on.

Ajan tie

Aika.
Se on kuin tunneli.

Sen pitäisi kulkea tasaisesti.
Niin pitäisi.

Mutta se ei kulje,
sen ovat kaikki varmaan huomanneet.

Kun ajan klkua ajattelee, huomaa,
että välillä aika kulkee siivillä ja
toisinaan se ei etene ollenkaan.

Ajan kulkua ei välttämättä huomaa.

Jos aikaa tarkkailee, siltä ei saa mitään irti.

Aika on lineaarinen.
Nyt on kohta mennyttä.
Tuleva on kohta nykyhetki
ja sitten se on taas mennyttä.

Mennyt ei muutu, tulevaisuus muuttuu.
Nykyhetki vaikuttaa vain tulevaan.
Mennyt vaikuttaa kaikkeen.

Joskua aika lakkaa olemasta.
Ajalla ei ole merkitystä.

On vapauttavaa, kun mitään ei ole aikataulussa.

Ajattomus ja ajan olemattomuus.

Ajan tie, päättymätön tie.
Aika vaeltaa aina vain eteenpäin.

Viulu ja piano - Salainen puutarha

Violin and Piano - Secret Garden

Tämän musiikin myötä jokainen voi

tehdä mielikuvitusmatkan

omaan salaiseen puutarhaansa ja 

miettiä mikä on se paras paikka maailmassa.

Missä olet?

Hei talvi, missä olet?
Odotan jo sinua.

Syksy saa jo riittää.
Vesisade voisi vaihtua lumeksi.

Syksyn pimeään tarvitaan valoa.
Nyt olisi lumituiskun paikka.

Ilma on vielä lämpimän puolella.
Pakkasaamut tänne kiitos!
Kuurapuita ja pienehkö nietos.

Lumen valo toisi jotain kauvettua takaisin.
Kaivatun puhtauden.
Kaivatun valon.

Pienikin lumisade toisi jo uuden alun.
Saisi uuden mahdollisuuden.

Talvi tulee myöhään.
Kestää pitkään.
Ainakin täällä pohjoisessa.

Kirpeä pakkanen, tule jo.

On pilvistä ja vetistä.
Koleaa ja märkää.

Hei, missä viivyt talvi?
Sinua odotetaan jo!

Jokin antaa merkin.
Talvi on tulossa.
Milloin sitä en tiedä, mutta luultavasti pian.

Sivun käännös

"Fiuh"... Sivu käännetty.

Uusi sivu edessä, useita takana.

Vain tyhjää.

Kynä ottaa ensin hapuilevia askeleita,

sitten alkaen tanssimaan kaunokirjainten pyörteissä.

Piste, hyppy,  kaari ja silmukka.

Kuin taitoluistelua.

Niin kaunista ja huolellista.

Kynä liukuu jättäen jälkensä.

Sanat jäävät paperiin.

Sana sanalta, rivi riviltä, sivu täyttyy sanoista.

Osa on merkityksettömiä,

toisilla taasen on sanoinkuvailematon merkitys.

Taakse jääneet sivut kertovat tarinaa.

Tarinaa, jonka nyt pitäisi jatkua.

Sanat lauseiksi, lauseet virkkeiksi, virkkeet kappaleiksi,

virkkeet kappaleiksi ja niin edelleen.

Täyden sivun jälkeen aloitetaan uusi ja entistä tyhjempi,

edellisen täytyttyä tekstistä.

Monien sivujen jälkeen tarina päättyy.

Ei ole enää mitään kerrottavaa.

Avaruuden laidalla.

Täällä taas,avaruuden kauimmaisessa kolkassa.

Täältä kaikki näyttää niin erilaiselta, kauniilta.

Abellin galaksin takana, kahden mustan aukon välissä,
tunnen vihdoin olevani yksin.
Jalat edelleen maassa, ajatukset ylemmissä stratosfääreissä.

Täällä on pimeää ja hiljaista.
Ainoastaan tähdet, kaukaiset auringot valaisevat ympäristöä
Pimeä sekin.

Tuolla jossain on tuuli, joka ei tavoita minua.

Kauimmaisessa nurkassa on turvallista.
Kukaan ei osaisi etsiä minua täältä.

Sinä palautit minut takaisin.
Takaisin arkeen.
Haluaisin palata takaisin pakopaikkaani,
mutta et taida antaa siihen mahdollisuutta.

Jokin kaipaa nyt huomiotani.
En voi enää palata.

Myöhemmin uudestaan.
Uskaltaisinko joskus ottaa sinut mukaani?
Ehkä.