Täällä taas,avaruuden kauimmaisessa kolkassa.
Täältä kaikki näyttää niin erilaiselta, kauniilta.
Abellin galaksin takana, kahden mustan aukon välissä,
tunnen vihdoin olevani yksin.
Jalat edelleen maassa, ajatukset ylemmissä stratosfääreissä.
Täällä on pimeää ja hiljaista.
Ainoastaan tähdet, kaukaiset auringot valaisevat ympäristöä
Pimeä sekin.
Tuolla jossain on tuuli, joka ei tavoita minua.
Kauimmaisessa nurkassa on turvallista.
Kukaan ei osaisi etsiä minua täältä.
Sinä palautit minut takaisin.
Takaisin arkeen.
Haluaisin palata takaisin pakopaikkaani,
mutta et taida antaa siihen mahdollisuutta.
Jokin kaipaa nyt huomiotani.
En voi enää palata.
Myöhemmin uudestaan.
Uskaltaisinko joskus ottaa sinut mukaani?
Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti