Pakkanen

Pakkanen pakastelee täällä päin oikeen kunnolla.
Rajattoman pakkanen, mutta ei rajattoman versio.
Kylmänväreet hiipii selässä jos ulos pitäs lähteä...
Kolmisen kymmentä ei oo kiva, mutta onneksi sisällä on lämmin.

Taivas kattona

Nouseva virtaus.

Rajana taivas.

Rajana äärettömyys.

Kattona taivas.

Ajatusten nouseva virtaus.

Virtaus, joka puhdistaa

ja silottaa

ajatusten yksitoikkoista

ja karheaa pintaa.

Laskeva virtaus.

Tuokoon mukana uutta.

Uutta ajateltavaa,

uutta tunnettavaa, koettavaa.

Vanhat eivät katoa.

Ne eivät ole ehkä tässä hetkessä,

mutta ne ovat muistoissa.

Syvällä muistojen kirjahyllyssä.

Sinne kirjoiksi painettuna.

Välillä ovat ajatuksetja muistot sekaisin.

Aika antaa järjestyksen sekaisimpiinkin ajatuksíin.

Nouseva virtaus vie mukanaan

hyllyn pölyt, antaen muistojen

nousta pintaan yhä uudelleen.

Syvältä sielun syövereistä.

Pimeimmistä nurkista.

Sivu kerrallaan.Vähitellen.

Kunnes kokonainen kirja on pinnalla.

Kunnes kaikki palat ovat paikallaan.

Vain taivas on kattona.

Jatkuma

Aamu toisensa jälkeen havahdun
samaan totuuteen.

Vuosi toisensa perään voi olla varma,
että kyllä se talvi saapuu.

Talvi saapuu samanlaisena, silti hieman erilaisena.

Joka kerta lunta, pimeää, pakkasta.
Ei tule koskaan samaan aikaan,
ei lähde koskaan samaan aikaan,
kuin edellisenä vuonna.

Nyt on leuto talvi. Edellisenä oli kovia pakkasia, korkeita nietoksia.
Kuka tietää mitä seuraava tuo tullessaan.
Sen tietää vasta, kun se on kokenut.

Silti se saapuu yhä uudelleen.
Kohmettaa, jähmettää, jäädytää.

Kevään tullen aurinko tekee ihmeitään,
palauttaen kesän niin samanlaisena, niin erilaisena.

Yhtä kaikki, vuoden kulku nii erilainen,
mutta silti tietyt elementit toistuvat vuodesta toiseen.

Kaikki jatkuu.

Totuudet pysyvät, satuttavat yhä uudelleen.
Valheet muuttuvat, uusiutuvat, mutta niitä tulee vastaan yhä uudelleen.

Kaikki jatkuu, mutta myös loppuu aikanaan.
Jokin alkaa uudestaan,toista ei ole koskaan ollutkan.

Yön tullessa

Se alkaa silloin, kun hämärän varjo peittää maan
ja aurinko painuu mailleen.

Illan sineen päivä hukkuu,
ihmisetkin pian nukkuu.

Illan sineen katsoo.
Kuuta tuijottaa.

Peittyy kuu pilviharsoon.

Sininen hämärä laskeutuu,
peittäen kaiken, värjäten kaiken
taianomaiseen sineen.

Tuuli hiljaa puhaltelee,
puiden oksia rapisuttelee.

Harmaa hämärä saapuu,
laskee verhonsa.

Syventyvä hämärä imee
sisäänsä värit, valon.

Jäljelle jää vain tumma,
varjojen maailma.

Pian pimeä saa.
Yksittäiset valokeilat halkovat
pimeää, loputonta kenttää.

Pilven reunan takaa kuu kurkistaa.
On hiljaista.
Aavemaisen hiljaista.

Valo siivilöityy pilvien lomasta luoden varjoja.
Liikkuvia varjoja.

Talven taikaa

Jälleen Secret gardenia, mutta eri kappaleella.

Tänään vuorossa talvi.

Kun musiikkia kuuntelee ja ulos vilkaisee, voi huomata

musiikin kuvailevan maailman ja

ikkunan ulkopuolisen maailman olevan hyvin samanlaisia.

Talven maa

Hohtaa taivaan kansi tummaa valoaan.

Katson tähden lentoon kauan kestävään.

Kaikista kaunein, on tähteni.

Tähteni pohjoisen taivaan oikealla reunalla.

Liian kaukana minusta.

Sen voin nähdä, mutten kiinni saa.

Huokaa syvään talvinen erämaa.

Puhtaan valkeaa.

Hanki peilaa tähteni valoa.

Peilaa kaikkien tähtien valoa.

Vaipuu uneen valkeaan koko talvinen maa.

Peittyy lumen pehmeään untuvaan.

Roudan saa pakkanen aikaan.

Niin, se syvä jäädtttää maan.

Untuva verho ja pimenevä yö.

Tulossa on jäinen yö.

Vihertävä verho laskeutuu taivaankannelle.

Revontulet, nauha ikuisessa liikkeessä.

Vain suden joiku kuuluu siellä,

mikä on hyvin kaukana.

Siellä, talven maassa,

on melkein aina pimeää.

Pimeää kuin säkissä.

Hiljaisuus

Niin kaunis hiljaisuus.
Niin painostava hiljaisuus.

Rauhoittava hiljaisuus.
Epämiellyttävä hiljaisuus.

Äänet rikkovat hiljaisuudan.
Ihana hiljaisuus on mennyttä.
Mutta se voi tulla takaisin.
Takaisin ,jos äänia ei ole.

Jos ääniä ei ole, onko hiljaista?
On ääniä, joita emme kuule.
Millaista olisi jos kuulisimme kaikki äänet?
Olisiko se turhauttavaa?
Se olisi epämiellyttävää.
Ilman hiljaisuutta ei olisi mitään.
En pystyisi elämään.

Tarvitsen hiljaisuutta.
Puhdistava hiljaisuus.
Täyttävä hiljaisuus.
Hiljaisuus on tarpeellinen.

Onko sanat aina tarpeellisia?
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Mielialan voi nähdä, mutta sen voi peittää.
Sen voi myös tuntea, tuntea iholla.

Suru on kylmä, ilo on lämmin.
Viha on kylmä, rakaus on lämmin.

Hiljaisuus on molempia.
Lämmin hiljaisuus,miellyttävä hiljaisuus.
Kylmä hiljaisuus,epämiellyttävä hiljaisuus.

Aina voi olla osa hiljaisuutta, olla puhumatta.
Jos muut eivät siihen pysty, voi tehdä oman osansa.

Talvi

Kylmyyttä -ajattelen mielessäni.
Kylmyyttä ja hiljaisuuttta.
Lumen hiljaisuus -syvin hiljaisuus.

Sitä synnyttäessä taivas kirkuu;
Myräkän etunenässä viilettää satoija kalmanhengetäriä.
Mutta maahan levityttyään se vaikenee.

"Se alkaa liian varhain ja loppuu liian myöhään."
Talvesta on aina maristu, mutta kylmää ilmaa hangittää luistavammin.
Se sujahtelee keuhkoihin ja ulos kuin kirkas elohopea.

Keväällä olo käy nihkeäksi, kun satelee ja sohjoinen lumi haihtuu.
Kesä, niin tukahduttavan kuuma valoisine öineen.
Syksy, talvi saapuu pimenevine iltoineen.

Uutta vuotta teillekin :D

Se ois kai jonnillaisen musiikkipostauksen vuoro.. Pyydän anteeksi tulee hieman myöhässä johtuen uudenvuoden bailuista kavereitten kans.

Tänää musiikkina Hungarian dance nr. 5
ja toi video kannattaa kattoa kokonaan, on meinaan aika hauska toi kapellimestari.  André Rieu on tosi taitava ja hieno viulisti. Hajosin tuon kapellimestarin säätämiselle tuolla lavalla ihan täysillä :DD





Tässä toisena olisi  Flight of the Bumblebee. Konsertoimassa on samainen viulisti André Rieu ja tämän moisia, ei niin tyypillisiä konsertteja löytyy useita ja todella hauskoja nekin, jos youtubeen jaksatte mennä. Naureskelin näille varmaan tunnin ja kaikkea muuta hauskaa, mutta ehkä minunkin olisi korkea aika painua petiin, ennen kuin jutut menee ihan hassuiksi tai jotain. Mutta palaillaan tiistaina uusin tuuli :DD Niin ja vielä kaikille... Kannattaa kattoa yle areenata Illallinen yhdelle elokuva :D On aina yhtä hauska vuodesta toiseen....