Se alkaa silloin, kun hämärän varjo peittää maan
ja aurinko painuu mailleen.
Illan sineen päivä hukkuu,
ihmisetkin pian nukkuu.
Illan sineen katsoo.
Kuuta tuijottaa.
Peittyy kuu pilviharsoon.
Sininen hämärä laskeutuu,
peittäen kaiken, värjäten kaiken
taianomaiseen sineen.
Tuuli hiljaa puhaltelee,
puiden oksia rapisuttelee.
Harmaa hämärä saapuu,
laskee verhonsa.
Syventyvä hämärä imee
sisäänsä värit, valon.
Jäljelle jää vain tumma,
varjojen maailma.
Pian pimeä saa.
Yksittäiset valokeilat halkovat
pimeää, loputonta kenttää.
Pilven reunan takaa kuu kurkistaa.
On hiljaista.
Aavemaisen hiljaista.
Valo siivilöityy pilvien lomasta luoden varjoja.
Liikkuvia varjoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti