Katsohan koivua,
silmua, lintunen.
Kevät on, kevät
on riemuitsi peipponen.
Sinilinnun siivenisku
sulavasti sivaltaen.
Läpi harmaan kiven
vaeltaen.
Täystyrmäys sini-
yön pimeys.
Kirkuva koivu rääkäisi.
Tikka koputtaa,
harakan pesää,
tolpan nokassa,
kuusen oksalla.
Kivi katseli, yksinään
pohdiskeli.
Kurkkaisiko kuusen alle,
karhunkoloon.
Nuku nuku talviunta.
Älä vain herää.
Katso suuntaan,
latvaan kattoon.
Hrakka ehdotteli pesää,
ikikukat odotteli uutta kesää.
Pienet purot, pian
suuret virrat.
Metsän halki sana kulki,
pian laulun aika on.
Kun kevät saa,
lintukuoro viriää
ja herättää unisimmatkin
talvenuneksijat.
Tumman yötaivaan alla
liitelee vain yksinäinen pöllö.
Huhuillen pimeään,
vain kaiku sille vastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti