Otsikoton

Toivon kipinä,
valoa pimeässä.

Soihtu, kyntilä.
Kylmä askelten kaiku.

Sininen sumuverho ympärillä.
Syvä upottava sumu.

Askelten kaiku tyhjällä kadulla.
Tuulen askeleet.

Yksinäinen myrskynratsu
keskellä tyhjyyttä kirkuvaa toria.

Kylmät hiutaleet
viiltelevät niskaa.

Leijuvat valkoisina
pudoten verentahrimina
maahan kuin kivet.

Kahlitseva sumu
vetää puoleensa kuin
valtava negatiivinen magneeti.

Onko minussa sittenkin
jotain positiivista?
Tiedän kyllä. Olen varauksellinen.
En voi sille mitään.

Ah. Voisinpa olla varaukseton.
Joku toinen varauksellinen olisi oiva pari.
"Jossain se on." - "Pyh, eikä ole."


Ei tunnu edes vetoa,

vaikka olen avonaisen
ikkunan edessä.