Jatkuma

Aamu toisensa jälkeen havahdun
samaan totuuteen.

Vuosi toisensa perään voi olla varma,
että kyllä se talvi saapuu.

Talvi saapuu samanlaisena, silti hieman erilaisena.

Joka kerta lunta, pimeää, pakkasta.
Ei tule koskaan samaan aikaan,
ei lähde koskaan samaan aikaan,
kuin edellisenä vuonna.

Nyt on leuto talvi. Edellisenä oli kovia pakkasia, korkeita nietoksia.
Kuka tietää mitä seuraava tuo tullessaan.
Sen tietää vasta, kun se on kokenut.

Silti se saapuu yhä uudelleen.
Kohmettaa, jähmettää, jäädytää.

Kevään tullen aurinko tekee ihmeitään,
palauttaen kesän niin samanlaisena, niin erilaisena.

Yhtä kaikki, vuoden kulku nii erilainen,
mutta silti tietyt elementit toistuvat vuodesta toiseen.

Kaikki jatkuu.

Totuudet pysyvät, satuttavat yhä uudelleen.
Valheet muuttuvat, uusiutuvat, mutta niitä tulee vastaan yhä uudelleen.

Kaikki jatkuu, mutta myös loppuu aikanaan.
Jokin alkaa uudestaan,toista ei ole koskaan ollutkan.