Unimaailma

Olen siellä, missä kaikki on mahdollista.
Olen unimaailmassa.

Siellä jokainen voi lentää, olla näkymätön.
Siellä voit tavata kenet vain haluaa.

Tapahtumat voivat olla enteitä tai menneitä.
Muistoja tai tietoja tulevasta.

Tapahtumissa on jotain erikoista.
Voiko enteitä erottaa menneestä?

Kaikki on niin kaunista.
Toivon kipinät leijailevat ilmassa.

Kaikkialla on rauhallista,
kunnes näen hänen liitelevän ilmojen halki,
laskeutuvan pehmeästi maan pinnalle.

Hän sekoittaa ajatukseni.
Lähestyy liian nopeasti.

Nyt on päästävä pois.
Tämä aklaa mennä jo liian vaaralliseksi.

Pyhä pöläys,
jäljellä minusta on vain pölypilvi.

Olen taas täällä toisessa maailmassa.
Täällä, missä on asioita,
jotka ovat mahdottomuuksia ilman apuvälineitä.

Voin taas olla rauhassa.
Minun ei tarvitse pettyä siihen mitä ajattelet,
 koska en tiedä sitä.

Aikamatkalla

Musiikkia Secret elokuvasta.

Hiljaisuuden tie

Tämä tie on hiljaisuuden.

Kivinen tie, se eteenpäin vie.


Pimeät metsät, kapeat polut.

Tutut maisemat,

vain vanhentuneita mielikuvia.


Pysähdyn, huokaan tutun talon edessä.

Miksi söin sen? Söin kielletyn hedelmän.


Tämä sininen tie, halki virtojen vie.

Sininen tie, on hiljaisuuden tie.


Hento kuiskaus pimeässä ohjaa eteenpäin.


Mieli muistaa sanojesi merkityksen.

Se muistaa kaikki vain minulle tarkoitetut sanat.


Ulkona sataa. Sataa lasinsirpaleita.

Uskalla en liikkua, lumousta rikkoa.


Harhakuvasi, illuusiosi katsoo sateesta.

Katsoo ja kääntyy lähteäkseen.

Vilkaisee vielä taakseen ennen kuin lähtee.


Kävelen kohti tuntematonta.

Tuntematon on niin kaukana.


Liidän, lennän, tiedän, jokainen lento

hiljaisuuden tiellä päättyy kyyneliin.


Kokoan palapeliä muistikuvista, tilanteista, jossa puhuit minulle.

Se ei ole vielä valmis.

Toivon meidän kohtaavan vielä.

Memories

Aika kuluu, kello käy.
Käy yhä edelleen.

Miten se jaksaa?
Aina samaa kierrosta, samaa ympyrää.

Tulisin hulluksi.
Onneksi kaikki ei mene aina sunnitelmien mukaan.

Aika avaa portit menneisyyteen.
Aikamatka muistoihin.

Leikin tulella.
Minun ei pitäisi olla uhkarohkea.

Minun pitäisi olla poissa silmistäsi, poissa mielestäsi.

Näen pisaran yhden tippuvan.
Kyynel, joka tahraa ja jättää jäljen.

En voi sille mitään.
Onneksi et näe.

Aika kuluu yhä edelleen.

Muistot katoaa yhä uudelleen.
Uusia tulee tilalle, jotkut jäävät.

Muistojen ullakolla on paljon romua,
hyödyttömiä ajatuksia.

Voisin kulkea eteenpäin, katsomatta taakseeeni,
ja heittää romut pois.

En kykene siihen, olen liian heikko.

Vahinko

Kudon verkkoa, piikkilankaverkoa.

Kun raapii piikit nuo, 

ei haavat arpiakaan luo.

Pistää, sydämeeni pistää.

Piikkilankaverkko suojatkoon.

Näen sen.

Sun arven viimeisen.,

Jonka vahingossa aiheutin.

Korjaan sen. Vahingoittaa ei ollut tarkoitukseni.

On turhaa kaikki muu.

Tuska antaa tilaa ajatella, selvitellä ajatuksia.

Se antaa aikaa ajatella, pysäyttä.

Sydämeni sait piikkilankaan kietoutumaan. 

Oli pakko ottaa etäisyyttä. 

Onneksi, koska olisit saattanut

saada likaa tietoa.

En ole kesyttänyt villihevosta,

mutta olen kesyttänyt itseni.

Se on saavutus,

suuri saavutus minulle. 

Kerään rohkeutta varastoon.

Rohkeutta, jotta voisin kohdata sinut,

ilman että haavoittaisin itseäni.  

Kiutaköngäs

Nyt hieman musiikkia väliin.

Videolla on muuten todella kauniita luontokuvia. 

 Anssi Tikanmäki -Kiutaköngäs

Asiasta toiseen...

Minkäslaisia tekstejä te haluaisitte lukea?

Jokin aihe kenties? 

Kommentteja kiitos.  

Puolitiessä.

Katselen kauas.
Meri rannaton.

Ties monettako kertaa löydän,
itsen täältä tuijottamasta merta.

En saisi palata uudestaan.
Hajoan vasten seinää,
tuhansiksi ja taas tuhansiksi paloiksi.

En ajattele mitään. En tunne mitään.
En muista mitään. Seison paikoillan.

Taas samassa paikassa katselen
kohti ääretöntä, kohti olemattomuuta.

Olemattoman meren aallot huuhtovat jalkojani.
Olen matkalla kohti tyhjyyttä.

Syvä rauha laskeutuu ympärillleni.
Turruttava rauha. Kuin puudutus.
Ei tarvitse pelätä jonkun satuttavan.

Muistojen matka, matka kohti sielun syvintä rauhaa.
Myrskyn lähestuvän kuulen, en pelkää.

Nuotit ovat hajallaan, elämän viivastolla.
Avain ja ratkaisevat nuotit ovat hukassa.

Olemattomuus ahdistaa.
Kun sanat ovat liikaa, eleet liian vähän,
väärin ymmärryksen raja on liian korkealla,
katoan sisälle hiljaisuuteen.

Kokoan itseni, pala palalta, kunnes olen ehjä, ainakin ulkopuolelta.
Sisus on täynä haavoja, jotka vuotavat suolahappoa.

Olen pian puolitiessä.
Puolitiessä jonnekkin, joka on usvan peitossa.

Muistoihin makaamaan

Ei! En voi jäädä taas muistoihin makaamaan.
En salli sitä. En enää.

Jäät muistoihini elämään,
vaikken sua enää näkisikään.
Poistuit myötätuulessa ulottumattomiini.

Olit ihminen muiden joukossa, muttaa minulle erityinen,
et niin kuin satatuhatta muuta.

Jos muistoihini jään,
sieltä palaamaan en ole enää mikään.
Jos palaan, en pysty ajattelemaan mitään.

Siitä ei ole kauan, mutta se tuntuu ikuisuudelta.
Ajatukseni ovat hajallaan kuin pilvet taivaalla

Muistoissani oot ja hautaa
surut muistojeni ullakkoon.

Harhailen elämäni poluilla,
nojaan vasten seinää, hajoan.

Olen umpikujassa. Piikkiseinä lähestyy.
Katoan muistojeni arkkuun.
Todellisuuden piikit muskaavat muistojen arkun.
Arkun, jonne olen piilouduin.

Miksi en voisi elää muistoissa?
Todellisuus on liian vaarallista, liian läpitunkevaa.

Jos aion elää, on toimittava.
On etsittävä ulospääsy, ennen kuin on liian myöhaistä.

Liar

Sateen on aika saapua.
Aika saapua puhdistamaan ilma.

Olen pahoillani, en voi paeta.
Pimeään katosi todellisuus.
Todellisuus imee itseensä valheet.

Silmiin katsoessa huomaa, jos valehtelee.

Silmistä ei näy elämäntapa valehteleminen.
Silmät ovat sielun peili, osaksi usvan peitossa.

Voiko valehteleminen edes olla elämäntapa?
Oiko sen omaksua vai tuleeko se vahingossa?
Koukuttava kierre.

Pilvet taivaan vain valetta?
Lapsena luultiin se olevan hattaraa.
Pieniä valkoisia valheita sinne tänne.

Kuin pilviä heittelisi.
Jotain niin olematonta.

Jokainen on varmaa valehdellut.
Pettänyt lupauksen.
Kaikki tietävät pettymyksen tunteen ja omantunnon.

Pilvet ovat valmiina. Valmiina kai viemään pois.
Pois todellisuudesta.

Puhaltamaan lailla tuulen, puhdistamaan.

Kadun jokaista liikettä, sanaa.
Kaikkea mikä satuttaa sinua.

Kylmyys tulee, sateet palaavat.
Sade huuhtoo sisukset. Pakastun.