Muistoihin makaamaan

Ei! En voi jäädä taas muistoihin makaamaan.
En salli sitä. En enää.

Jäät muistoihini elämään,
vaikken sua enää näkisikään.
Poistuit myötätuulessa ulottumattomiini.

Olit ihminen muiden joukossa, muttaa minulle erityinen,
et niin kuin satatuhatta muuta.

Jos muistoihini jään,
sieltä palaamaan en ole enää mikään.
Jos palaan, en pysty ajattelemaan mitään.

Siitä ei ole kauan, mutta se tuntuu ikuisuudelta.
Ajatukseni ovat hajallaan kuin pilvet taivaalla

Muistoissani oot ja hautaa
surut muistojeni ullakkoon.

Harhailen elämäni poluilla,
nojaan vasten seinää, hajoan.

Olen umpikujassa. Piikkiseinä lähestyy.
Katoan muistojeni arkkuun.
Todellisuuden piikit muskaavat muistojen arkun.
Arkun, jonne olen piilouduin.

Miksi en voisi elää muistoissa?
Todellisuus on liian vaarallista, liian läpitunkevaa.

Jos aion elää, on toimittava.
On etsittävä ulospääsy, ennen kuin on liian myöhaistä.