Kudon verkkoa, piikkilankaverkoa.
Kun raapii piikit nuo,
ei haavat arpiakaan luo.
Pistää, sydämeeni pistää.
Piikkilankaverkko suojatkoon.
Näen sen.
Sun arven viimeisen.,
Jonka vahingossa aiheutin.
Korjaan sen. Vahingoittaa ei ollut tarkoitukseni.
On turhaa kaikki muu.
Tuska antaa tilaa ajatella, selvitellä ajatuksia.
Se antaa aikaa ajatella, pysäyttä.
Sydämeni sait piikkilankaan kietoutumaan.
Oli pakko ottaa etäisyyttä.
Onneksi, koska olisit saattanut
saada likaa tietoa.
En ole kesyttänyt villihevosta,
mutta olen kesyttänyt itseni.
Se on saavutus,
suuri saavutus minulle.
Kerään rohkeutta varastoon.
Rohkeutta, jotta voisin kohdata sinut,
ilman että haavoittaisin itseäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti