Aika kuluu, kello käy.
Käy yhä edelleen.
Miten se jaksaa?
Aina samaa kierrosta, samaa ympyrää.
Tulisin hulluksi.
Onneksi kaikki ei mene aina sunnitelmien mukaan.
Aika avaa portit menneisyyteen.
Aikamatka muistoihin.
Leikin tulella.
Minun ei pitäisi olla uhkarohkea.
Minun pitäisi olla poissa silmistäsi, poissa mielestäsi.
Näen pisaran yhden tippuvan.
Kyynel, joka tahraa ja jättää jäljen.
En voi sille mitään.
Onneksi et näe.
Aika kuluu yhä edelleen.
Muistot katoaa yhä uudelleen.
Uusia tulee tilalle, jotkut jäävät.
Muistojen ullakolla on paljon romua,
hyödyttömiä ajatuksia.
Voisin kulkea eteenpäin, katsomatta taakseeeni,
ja heittää romut pois.
En kykene siihen, olen liian heikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti