Sateen on aika saapua.
Aika saapua puhdistamaan ilma.
Olen pahoillani, en voi paeta.
Pimeään katosi todellisuus.
Todellisuus imee itseensä valheet.
Silmiin katsoessa huomaa, jos valehtelee.
Silmistä ei näy elämäntapa valehteleminen.
Silmät ovat sielun peili, osaksi usvan peitossa.
Voiko valehteleminen edes olla elämäntapa?
Oiko sen omaksua vai tuleeko se vahingossa?
Koukuttava kierre.
Pilvet taivaan vain valetta?
Lapsena luultiin se olevan hattaraa.
Pieniä valkoisia valheita sinne tänne.
Kuin pilviä heittelisi.
Jotain niin olematonta.
Jokainen on varmaa valehdellut.
Pettänyt lupauksen.
Kaikki tietävät pettymyksen tunteen ja omantunnon.
Pilvet ovat valmiina. Valmiina kai viemään pois.
Pois todellisuudesta.
Puhaltamaan lailla tuulen, puhdistamaan.
Kadun jokaista liikettä, sanaa.
Kaikkea mikä satuttaa sinua.
Kylmyys tulee, sateet palaavat.
Sade huuhtoo sisukset. Pakastun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti