Tämä tie on hiljaisuuden.
Kivinen tie, se eteenpäin vie.
Pimeät metsät, kapeat polut.
Tutut maisemat,
vain vanhentuneita mielikuvia.
Pysähdyn, huokaan tutun talon edessä.
Miksi söin sen? Söin kielletyn hedelmän.
Tämä sininen tie, halki virtojen vie.
Sininen tie, on hiljaisuuden tie.
Hento kuiskaus pimeässä ohjaa eteenpäin.
Mieli muistaa sanojesi merkityksen.
Se muistaa kaikki vain minulle tarkoitetut sanat.
Ulkona sataa. Sataa lasinsirpaleita.
Uskalla en liikkua, lumousta rikkoa.
Harhakuvasi, illuusiosi katsoo sateesta.
Katsoo ja kääntyy lähteäkseen.
Vilkaisee vielä taakseen ennen kuin lähtee.
Kävelen kohti tuntematonta.
Tuntematon on niin kaukana.
Liidän, lennän, tiedän, jokainen lento
hiljaisuuden tiellä päättyy kyyneliin.
Kokoan palapeliä muistikuvista, tilanteista, jossa puhuit minulle.
Se ei ole vielä valmis.
Toivon meidän kohtaavan vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti